Satupirskeet puutarhassa

  Hyvän valokuvan tuottaminen harvemmin kaiketi on kiinni tuurista. Hyvät kuvat tehdään. Tietysti tämä ei tarkoita sitä että nämä tämän kertaiset kuvat olisi mitään maailman parhaimpia, mutta yritys oli kova. Jokusen kymmenen kuvan setistä nämä kolme valikoitui editointiin ja näin myös näytille tänne blogiin. Mallina toimi hyvä ystävä, Krisi, joka aina aika-ajoin on jeesannut kuvissa joihin olen kaivannut naiskauneutta. Pohja-ajatuksena oli satumainen iltapala suuren puun alla, eli vähän fantasiaa ja satuja. Kovasti on myös tehnyt pitkän aikaa mieli käyttää omaa lyhty kokoelmaa kuvauksissa ja nyt siihen tarjoutui tilaisuus. Ennen kuvauksia, jotka toteutettiin illalla, piti tosin ensin kääriä hihat ylös ja leikata ylipitkäksi kasvanut heinä puun alta. Siinä meni hetki poikineen kun ensin trimmerillä otin pahimmat pois, ja sitten ruohonleikkurilla vielä siistin loput. Seuraava homma oli sitten ripustaa lyhdyt. Alimmille oksille se ei ollut temppu eikä mikään, mutta korkeammat sitten jo tuottikin vähän enemmän ongelmia. Tikkaat olis olleet kivat, mutta kun ei ollut! No, hätä keinot keksii. Eli ensin kiinnitin siiman metallikoukkuun, ja toisen pään lyhtyyn. Seuraavaksi otin pitkän seipään johon olin lyönyt naulan, laitoin koukun naulaan, ja sitten tällä seiväsnaula virityksellä nostin koukun ylempiin oksiin. Vähän pelotti jotta pysyykö lyhdyt ylhäällä, vai pitäisikö mallille tarjota varmuuden vuoksi kypärää turvaksi. Kaikeksi onneksi lyhdyt pysyi siellä missä pitikin. Sitten oli tietysti puvustus ja muut tilpehöörit. Pari valualumiinista puutarhatuolia valikoitui kauniin ulkokuoren ansiosta istuimiksi, Tylsän moderni lasipöytä peitettiin valkoisella verhokankaalla. Pari viinilasia, vihreä pullo, hirvensarvi, naamio ja lintuhäkki valikoitui rekvisiittavarastosta fiiliksenlisääjiksi. Kynttilät meinasi tuottaa ongelman, kun ei laatikosta löytynyt yhtäkään uutta. Onneksi olin varastoinut vanhoja kynttilännysiä, joten sain kuin sainkin kynttilänjalkaan tulet tehtyä.
  Sitten alkoikin homma olemaan kuvausta vaille valmis. Pääasiassa tuli käytettyä yhtä käsisalamaa sateenvarjon läpi väläytettynä. Haasteita kyllä riitti. Aavistuksen hämärämpää olisi voinut olla. Sen olisi tietysti voinut ratkaista odottamalla, mutta kun aina ei tahdo aika antaa myöden. Onneksi jälkikäsittelyssä voi sitten paikallisesti tummentaa kuvaa. Toinen haaste oli lyhdyt, tai oikeammin lyhtyjen lasi. Siiman varassa roikkuva lyhty ei ole mikään maailman staattisin kapistus, vaan pyrkii jatkuvasti pyörimään. Kun sitten valo osuu oikeasta (väärästä)  kulmasta, lasiin tulee ikäviä heijastumia joita ei oikein jälkikäsittelyssäkään onnistu korjaamaan millään. Aika monessa kuvassa lyhty oli "palanut" heijastuman johdosta ikäväksi valkoiseksi mössöksi... joten hylkyyn meni. Jälkikäsittelyn hoidin tekemällä perussäädöt ja jpg-muunnoksen Nikonin vanhalla Capture NX2 ohjelmalla. Loput säädöt sitten ON1 perfect fx:llä.
  Eli mitä tästä jäi itselle kouraan noin niinkuin opetuksena? Lasi heijastaa, se ei tietenkään varmaan kenellekkään ole mikään uutinen, mutta jos jotain voi tehdä lyhdyille niin että ne ei pyöri, niin ehdottomasti kannattaa. Ainakin valaisun kulmaa kannattaa miettiä tarkkaan kun kuvassa on lasiesineitä.

Saa kommentoida ja ehdottaa parannuksia.