Silmät auki!

  Silmät auki! Se kannattaa. Aina kamera ei välttämättä kulje mukana, toisinaan sää tai valo ei salli ja joskus kuvausideaa joutuu kypsyttelemään. Mutta monesti paikan päälle voi palata uudelleen parempana aikana. Kroatiassa on paljon kapeita, puiden ja pensaiden reunustamia teitä jotka lähestulkoon muistuttaa tunneleita. Hyvän sellaisen kun löytää, niin tottakai sitä pitää hyödyntää. Itselle yksi tällainen paikka oli jäänyt mieleen Rabacin läheltä, joten sinne mieli teki ja sinne mentiin päivänä eräänä. Anu lupautui malliksi. Alunperin olin ajatellut mallin vaatetuksen suhteen jotain dramaattista hametta ja röyhelöä, mutta sitten loppumetreillä päädyin kuitenkin siihen että jotain vähän normaalimpaa olisi kiva välillä kuvata. Farkut, poncho, hattu ja kumpparit, sellainen setti. Mukaan tuli nalle ja kori jotta saatiin vähän jotain lisä ideaa kuviin ja monesti malli tuntee olonsa mukavaksi kun on jotain mistä pitää kiinni. Päivän valaisuolosuhteet oli ideaaliset, auringonvaloa kevyen utuharson takaa ja siihen vähän salamaa softboxin läpi täytteeksi. Kun kuvaukset tiellä oli hoidettu oli aika palata autolle, ja kun auton vieressä sattui olemaan pätkä kivimuuria ja veräjä joka johti niitylle, niin pakkohan sitä oli pysähtyä vielä ottamaan pari kuvaa. Valaisukalusto oli tietysti jo pakattu enkä jaksanut niitä enää uudelleen pystyttää, joten päätin että mennään 100%sesti luonnonvalolla, mikä ei sinällään olosuhteet huomioon ottaen ollut ollenkaan huono valinta. Kevyt usva hoiti valon pehmentämsen oikein mukavasti. Jos nyt jotain tuli opittua niin se että jos vaatteet joita kuvauksissa käytetään ovat olleet kissojen ja koirien lähettyvillä, niin tarrarulla tai vaateharja kannattaa olla käsillä ja sitä kannattaa käyttää. Etenkin mustassa, kuten arvata saattaa, karvat näkyvät turkasen hyvin. Säästyy paljon aikaa kun ei karvitse kloonailla karvoja pois jälkikäsittelyssä. Eli silmät auki ja tarkkaavaisuutta! Tässä pari kuvaa.