Seikkailuja valon valtakunnassa

  Tuli sitten se aika vuodesta kun on taas mennyt tasan yksi vuosi avioliittoa eteenpäin. Juhlan paikka siis, ja mikäs sen parempi tapa juhlistaa hääpäivää kuin ottaa uusiksi muutama kuva. Omalla kohdalla kävi aikoinaan näin että ei tullut hankittua valokuvaajaa häihin. Suurin syy kaiketi oli kustannukset ja tietysti kun ei mitkään isot pirskeet olleet muutenkaan, niin jotenkin tuntui silloin että eiköhän niillä sukulaisten räpsyillä mennä. Studiossa toki käytiin, mutta joo...   Eli tuli sitten sellainen ajatus että otetaanpa sellainen 14 vuotta myöhemmin kuva ja aika spontaanisti lähdettiin liikkeelle. Vaimo menee vielä omaan hääpukuunsa, siihen lisättiin huntu, meikit ja vähän koruja. Oma häissä käytetty puku on jo aikapäiviä sitten varmaan maatunut jossain kaatopaikalla mullaksi, ja pakko myöntää että ei se kyllä muutenkaan olisi mahtunut, joten kaivoin kaapista tämän hetkisen mustan liituraitapuvun. Siihen hattu, valkoinen pusero, musta kravatti, henkselit ja homma on va...

  Valaisun pitää olla simppeliä. Joku voi ajatella että kuvan valaisemiseen tarvitaan useampi valo, mutta tosiasia on että usein yksi valo riittää. Jos kuvataan luonnonvalossa niin siellä se yksi valo möllöttää taivaalla eikä useinkaan enempää tarvita. Tottakai aina voi tukea päävalaistusta yhdellä lisävalolla, ehkä toisella salamalla tai vaikka heijastimella. Viikonlopun aikana tuli kuvattua muutama yksinkertainen potretti. Kahdessa tuli käytettyä yhtä salamaa pehmennettynä. Ensimmäisessä pääpaino on henkilössä itsessään. Jotenkin tuntui luontevalta valaista vain toinen puoli kasvoista. Käsivarret ristiin, naama peruslukemille ja pusero vielä kruunasi koko komeuden. Toisessa kuvassa paljon punaista väriä, kauniit kasvot ja vähän arvoituksellisuutta . Melko lailla sama valaistus kuin edellisessä. Mitä sitä suotta ehjää korjaamaan.  Nopeaa ja yksinkertaista. Kolmannen idea lähti Anun hiuksista tai tarkemmin sanottuna kampauksesta. Ensin ajattelin että valaistaan pelkät hiukset...

  Tottakai oli heti päästävä kokeilemaan uutta sofboxia ihan tositoimissa. Paikan olin katsonut jo etukäteen ja aikakin oli sovittu mallin kanssa. Luulisi että kun kerran asuu mallin kanssa samassa taloudessa, niin on helppo antaa palaa ja lähteä kuvauksiin kun lystää, mutta ei se ihan niin helppoa ole. Siksi oltiin vaimon kanssa sovittu että tämä perjantai tai ei mitään. Koska valittu kuvauspaikka oli metsässä ja kaiken lisäksi hyvin vehreässä sellaisessa, asu valinta oli punainen. Tarkoitus oli kuvata hieman sadun ja fantasian hengessä, joten mukaan tuli pätkä punaista organzaa ja lyhty, ja sitten vielä muutama esine joita ei koskaan käytetty. Tasovalon ideahan on pehmentää valoa suurentamalla valon kokoa. Ideaali tilanteessa valo on erittäin lähellä kohdetta jolloin valon suhteellinen koko on suuri. Näissä kuvauksissa boxi oli välillä lähellä ja välillä kauempana. Itse perustelen asiaa näin; vaikka valo olisi kauempanakin, sen suhteellinen koko on kuitenkin yhä suurempi koh...

  Aina kun tilaa netistä jotain uutta niin jää kärsimättömänä odottamaan milloin uusi leikkikalu sapuu. Kolmisen viikkoa sitten tuli tilattua, pitkällisen harkinnan tuloksena, softbox, eli suomeksi kaiketi tasovalo. Monen mutkan kautta sain paketin vihdoin ja viimein eilen. Ihan tavallinen kokoontaitettava 80 x 80 käsisalama tasovalo. Paketti sisälsi boksin, Bowens S-tyypin kiinnittimen jolla salama liitetään itse laatikkoon ja tottakai kaksi diffuusiokalvoa, isompi ulos ja pienempi boksin sisälle, jotta saadaan valosta pehmeämpää. En hirveästi ehtinyt iltasella sen enempiä testailemaan, mutta tottakai pari kuvaa piti ottaa. Lisää kuvia tulee varmaan otettua piakkoin ja ehkä enemmänkin kirjoiteltua valonmuokkaimista, mutta tässä nyt pari kuvaa otettuna uudella työkalulla. Pienet perus kuvankäsittelyt tuli tehtyä kuville ja sitten vielä mustavalkokonversio, niin kuin näkyy. Näillä testailuilla olen oikein tyytyväinen hankintaan. Mutta tästä lisää myöhemmin.  ...

   Aina välillä tulee tartuttua hetkeen. Niin nytkin, kun vakimalliksi noussut Krisi oli käymässä. Nuori nainen halusi ajan kuluksi rämpytellä vanhaa kitaraani ja ajattelin että mikäettei. Neidin siinä istuessa nojatuolissa, epävireinen kitara sylissä, tuli mieleen että tuostahan saattaisi irrota vaikka pari kuvaa. Kaivoin siis kamat esille, kamera, radiolaukaisin, salama, valoständi ja varjo, eipä siinä sen enempää tarvita valokuvaan. Raivasin hiukan romuja pois seinän vierestä ja pyysin mallia istumaan lattialle. Kun en ole mikään maailman paras verbaalisessa mallin ohjauksessa (vielä), niin näytin Krisille miten haluan hänen istuvan. Sitten kun malli oli aseteltu paikalleen niin itse ryömin pöydän alle ja aloin räpsiä kuvia. Hyvin simppeli setti: Kuvaajan oikealta puolelta salama ja läpiammuttava varjo suurinpiirtein samalta tasolta mallin kanssa. Sitten vähän säätöjä koneella ja kuvat on tässä. Koko hommaan ilman säätöjä meni ehkä noin 10 min., joten ei sen tarvitse o...

  Hyvän valokuvan tuottaminen harvemmin kaiketi on kiinni tuurista. Hyvät kuvat tehdään. Tietysti tämä ei tarkoita sitä että nämä tämän kertaiset kuvat olisi mitään maailman parhaimpia, mutta yritys oli kova. Jokusen kymmenen kuvan setistä nämä kolme valikoitui editointiin ja näin myös näytille tänne blogiin. Mallina toimi hyvä ystävä, Krisi, joka aina aika-ajoin on jeesannut kuvissa joihin olen kaivannut naiskauneutta. Pohja-ajatuksena oli satumainen iltapala suuren puun alla, eli vähän fantasiaa ja satuja. Kovasti on myös tehnyt pitkän aikaa mieli käyttää omaa lyhty kokoelmaa kuvauksissa ja nyt siihen tarjoutui tilaisuus. Ennen kuvauksia, jotka toteutettiin illalla, piti tosin ensin kääriä hihat ylös ja leikata ylipitkäksi kasvanut heinä puun alta. Siinä meni hetki poikineen kun ensin trimmerillä otin pahimmat pois, ja sitten ruohonleikkurilla vielä siistin loput. Seuraava homma oli sitten ripustaa lyhdyt. Alimmille oksille se ei ollut temppu eikä mikään, mutta korkeammat sitten...

  Pitkään oon miettinyt että pitäisikö alkaa kirjoittamaan blogia omalla äidinkielellä. Tässä se nyt sitten tulee! Jos jotakuta kiinnostaa blogin nimi, "Seikkailuja valon valtakunnassa", niin tässä vähän taustoja. Aloitin valokuvauksen reilu kymmenisen vuotta sitten melkolailla kokeilumielessä. Ensimmäinen kamera oli pokkari. Siitä sitten seuraava askel oli digijärjestelmäkamera. Vaikka kameroita on tässä ollut jokunen ja nykyään puhelimenkin kamera on usein kuvioissa mukana, niin idea on pysynyt samana, eli saada aikaiseksi hyviä kuvia. Pitkään kuvailu ja tulokset oli aika haparoivia, ja joskus niitä hyviä kuvia "sai"... vahingossa. Pikkuhiljaa on se oma rytmi kuitenkin alkanut löytyä, ja julkaisukelpoisia kuvia on alkanut syntyä. Vieläkin joskus puolivahingossa, mutta nykyään alkaa  jo se tekeminenkin olla paremmissa kantimissa.   Vaikka alussa tuli kuvattua melko pitkälti luontoa ja eläimiä, niin parin viimevuoden aikana on henkilökuvaus alkanut kiinnostaa yhä ...