Tekstit

Pehmeää vai kovaa?

Kuva
  Hetki tainnut vierähtää siitä kun viimeksi tullut kirjoitettua, mutta nyt kun on taas jalat tukevasti maassa (Suomen kamaralla) ja vuosi vaihtuu kohta ja vielä se päivän valoisa aika alkaa lisääntyä, niin ehkä hyvä ottaa ja startata tämänkin kirjoittelu uudelleen.   Kun sitä luonnonvaloa vielä odotellaan, niin aina on salamat jeesaamassa. Yks tärkee asia joka kannattaa opiskella on valon muokkaaminen. Monestihan valokuvauksessa puhutaan valon laadusta, esim. kovasta ja pehmeästä valosta. Joku vois ajatella että kun laadusta kerran puhutaan, niin sehän on yhtä kuin hyvää ja huonoa valoa! Tosiasiassa valo on kuitenkin vaan valoa ja loppujenlopuksi valon hyvyys tai huonous riippuu paljon valokuvaajasta. Jos kuvaaja tietää mitä valoa käyttää milloinkin ja miksi, niin valaisu toimii.    Oma lemppari on kova ja kontrastinen valo. Aika helppoa, salama vaan sellasenaan sohottamaan valoa mallia kohti. Ei tarvitse kauheasti mitään sen suurempia muokkaimia. Valon ja varjon siirtymä on aik

Se on pienestä kiinni!

Kuva
  Kun ottaa kuvia henkilöstä ja kyseessä on nimenomaan potrettikuvaus eikä tilannekuvaus, niin ei kannata tyytyä vain yhteen sulkimen painallukseen, vaan kannattaa ottaa jokunen ruutu ja samalla pyytää mallia vaihtamaan posea välillä. Toki käsiä ja jalkoja kannattaa siirrellä ja vaidella asentoja, mutta ei kannata unohtaa myöskään katsetta. Sillä mihin mallin silmät "harottaa" kuvassa voi olla aika suuri merkitys kuvan tunnelmaan. Tänään tuli mieleen pitää kolmen minuutin kamerasulkeiset parvekkeella. Linssiksi valikoitui 85 millinen ja valoksi vanha kunnon aurinko. Koska valo tuli mallin takaa ja halusin käyttää kuvauksessa suurehkoa aukkoa, niin tausta paloi puhki melko tasaisesti. Alunperinkin suunnittelin kuvien muuntamista mustavalkoisiksi joten ei haitannut pieni valkoisuus taustalla. Mustavalkokonversiolla saatiin myös pienet rajapintojen ikävät punaiset ja vihreät värivirheet poistettu helpoiten. Mutta siitä katseesta vielä. Kysehän ei ole mistään kovin vaikeasta asi

Silmät auki!

Kuva
  Silmät auki! Se kannattaa. Aina kamera ei välttämättä kulje mukana, toisinaan sää tai valo ei salli ja joskus kuvausideaa joutuu kypsyttelemään. Mutta monesti paikan päälle voi palata uudelleen parempana aikana. Kroatiassa on paljon kapeita, puiden ja pensaiden reunustamia teitä jotka lähestulkoon muistuttaa tunneleita. Hyvän sellaisen kun löytää, niin tottakai sitä pitää hyödyntää. Itselle yksi tällainen paikka oli jäänyt mieleen Rabacin läheltä, joten sinne mieli teki ja sinne mentiin päivänä eräänä. Anu lupautui malliksi. Alunperin olin ajatellut mallin vaatetuksen suhteen jotain dramaattista hametta ja röyhelöä, mutta sitten loppumetreillä päädyin kuitenkin siihen että jotain vähän normaalimpaa olisi kiva välillä kuvata. Farkut, poncho, hattu ja kumpparit, sellainen setti. Mukaan tuli nalle ja kori jotta saatiin vähän jotain lisä ideaa kuviin ja monesti malli tuntee olonsa mukavaksi kun on jotain mistä pitää kiinni. Päivän valaisuolosuhteet oli ideaaliset, auringonvaloa kevyen u

Satumaisia tunnelmia

Kuva
  Joskus vaan sen oman idean toteuttaminen kestää. Toisaalta parempi suunnitella hommat hyvin niin ei tarvitse sitten liikoja ihmetellä tehdessä. Tällä kertaa en saavuttanut kylläkään ihan sitä mitä lähdin hakemaan, mutta ainakin tuli kuvia räpsittyä ja valo sai laulaa. Ajatus oli kuvata vähän fantasiatunnelmaisia kuvia. Käytössä oli kaksi mallia toinen oli elävä ja toinen edellisestä postauksesta tuttu Frankiksi nimetty jäykähkö kaveri. Kesäauringon vielä keikkuessa taivaalla joutuu iltakuvauksia odottamaan monesti, omasta mielestä, vähän turhan pitkään. Ilman HSS-toimintoa olevia salamoita käyttäessä synkka-ajat vaan on liian pitkät kun luonnonvaloa on "liikaa". Tällä kertaa myös Godoxin 80x80 softbox tuli hyvään käyttöön ja toimi moitteettomasti, mutta siitä asiaa ehkä joku toinen kerta. Mitä tulee mallin pukeutumiseen niin vermeet tuli hankittua kirpputorilta, sieltä kun voi löytää vaatteita sopuhintaan ja säästäähän se kait luontoakin. Hiukan joutui etsimään vaattei

Malli mallia hiljaista poikaa!

Kuva
  Tässä kun on ehtinyt vierähtää kuukausi jos toinenkin viime postauksesta, niin nyt on pakko ryhdistäytyä. Valmistautuminen kuvaussessioon alkaa joskus, tai melko useinkin sillä että joutuu haalimaan kasaan tarvittavan rekvisiitan. Kypsyviä satoja katsellessa tuli mieleen että olis kiva kuvata setti jossa on mukana linnunpelätti. Kun ei mailla eikä halmeilla tietääkseni ole yhtään tarkoitukseen sopivaa pelättiä, piti sellainen sitten rakentaa itse. Ensin kirpparille. Sieltä mukaan valikoitui housut ja valkoinen pusero, tyyny ja vaaleahko huivi joista rakentui pää. Kaksi rimaa ristiin, pusero päälle, housut jalkaan ja pää paikalleen. Mustalla tussilla suu ja toinen silmä. jostain löytyi musta nappi toiseksi silmäksi. Vielä yksi keikka kirpparille ja saatiin kaverille hattu. Olihan se päästävä poikaa kuvaamaan. Mallina melko jäykkä, sellainen yhdenilmeen ihme. Ohjauksenkin joutui hoitamaan melko pitkälti ihan kädestä pitäen näyttämällä. Ja hiljainen kuin mikä, ei ainakaan valittanut mi

Inspiraation lähde

Kuva
  Joskus inspiraatio kuvan tekemiseen herää aika pienistä asioista. Joskus se voi olla henkilö, eläin, maisema ja joskus taasen esine, niin kuin näissä kuvissa. Bongasin viulun ja siitä syntyi melko pitkälti improvisoiden nämä kuvat. Kuvan ainesosina toimi tietysti se viulu, mutta myös kaunis nainen, eräästä saksalaisesta marketista hankittu mekko sekä kaunis suomalainen maalaismaisema. Kuvat toteutettiin melko lyhyessä ajassa (jälleen kerran). Koko settiin meni ehkä noin maks 20 min. pois lukien valaisun pystytys ja kasaan laittaminen. Yksi softbox,  käsisalama, hiukkasen auringon valoa ja sopivasti dramaattisia pilviä. Siinä siis näiden kuvien resepti. Melko paljon joutui kikkailemaan aukon säätöjen kanssa, kun aurinko ja pilvet vuorottelivat melko kiivaaseen tahtiin. HSS-salama olisi ollut omiaan koska välillä olisi voinut kaivata vähän nopeampia suljinaikoja, mutta kun ei oo niin ei oo, ja silloin ei auta kuin tyytyä kameran nopeimpaan synkka-aikaan.     

Sisällä sadepäivänä

Kuva
  Sadepäivänä ei hirveästi huvita olla ulkona, joten kannattaa keksiä jotain tekemistä sisällä. Jos malli on saatavilla ja muutama hyvä propsi, niin ei muuta kuin valot paikalle ja kuvaamaan. Tällä kertaa malliksi valikoitui appiukko. Ajatuksena oli jotain merimieshenkistä, mallilla kun suolavesi virtaa suonissa. Osa rekvisiitasta löytyi heti, osa tuli improvisoitua ja kapteeninlakkia etsittiin, mutta kun ei löytynyt niin päädyttiin sitten kauhtuneeseen työpipoon. Yleensä käytän yhtä valoa, mutta tällä kertaa päätin käyttää kahta käsisalamaa. Päävalon laitoin mallin oikealle puolelle softboxin läpi, melko lähelle kasvoja. Toiseen valoon kiinnitin snuutin ja oranssin kalvon tunnelman lisäämiseksi. Sitten ei muuta kuin räpsimään. Tässä kaksi kuvaa, nopeasti läppärillä säädettynä. Perussäädöt View NX-D:llä ja sitten hiukka tunnelmointia ON1 Perfect FX 10:llä.